sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Lihaton Lokakuu maistui Keskustorilla 19.10!


Lihaton Lokakuu on kampanja, joka sai alkunsa Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Straniuksen haastettua Docventures-sarjan Riku Rantalan kokeilemaan lihattomuutta yhden kuukauden ajan. Lihattomassa Lokakuussa lopetetaan lihansyönti, tai vähennetään sitä kuukauden ajaksi. Facebookissa haaste keräsi noin 30 000 osallistujaa ja 86 000 jakoa. Se myös palkittiin Animalian toimesta vuoden 2013 eläinsuojelutekona. Vetäjät arvioivat, että yksittäisen ihmisen lihankäytön lopettaminen kuukaudeksi säästäisi jopa 6,5 kiloa lihaa ja 45 500 litraa vettä.
Eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin lisäksi kokeilijan terveys kiittää lihan käytön vähentämisestä: suomalainen syö päivässä keskimäärin yli 200g lihaa päivässä, kun syöpäjärjestöt arvioivat riskirajaksi 300g lihaa viikossa.

Jo siis ajoittainen lihankäytön vähentäminen: lihaton päivä, viikko tai kuukausi kannattaa tilastojenkin valossa. Mutta mitä vegaani sitten syö? Mm. Vegaaniliiton sivuilta löytyy hyvin tietoa proteiinin, raudan ja B-vitamiinin korvaamisesta kasviperäisesti. Tämän onnistumista puoltavat myös viralliset ravitsemussuositukset. Palkokasvit, vehnäproteiini- ja soijatekstuurivalmisteet, pähkinät ja siemenet ovat olleet vegaanisia aina, mutta viime vuosien hittituote ovat olleet lihaa muistuttavat valmiit vegaanituotteet, joiden kysyntä ja tarjonta on suurempaa kuin koskaan.
'

Lihaton Lokakuu maistui sekasyöjillekin

Hot soy-wings
Tampereen Lihattoman Lokakuun viettäjät ja viattomat ohikulkijat saivat kokea jymy-yllätyksen, kun syksyisenä iltapäivänä Keskustorille oli pystytetty teltta vihrein banderollein. Kiinnostuneita alkoi valua teltalle jo ennen maistiaispisteen avaamista. Tarjolla oli paksu nippu tietoa Vegaaniliitosta, vegaanisen ruokavalion koostamisesta ja erilaisista lihankorvikkeista.
Vapaaehtoiset vegaanikokit Mami Mizukawa, Nea Nurmi ja Minna Honkamäki olivat valmistaneet tamperelaisille maistiaisia hyväksi havaitsemistaan resepteistä:”hot wingseistä”, chorizosta ja seitanjoulukinkusta.
Näistä soijaleikepohjaiset hot wingsit loppuivat ensimmäisinä, koska Tampere on tunnetusti Wings-kaupunki. Wingseistä oli valmistettu myös gluteeniton versio, ja ne tihkuivat mehevyyttä, BBQ-henkeä ja lämmittävän mausteista makumaailmaa. Wingsit olivat juhannusmaistatuksemme hitti, tällöin ne tarjottiin tiriseväksi grillattuina kera kaurafraichesta ja vegaanisinihomejuustosta tehdyn dipin. Vegaanisiipeilijät suosittelevat kokeilun arvoiseksi myös sricacha-majoneesia, Wings-kastiketta tai muita vegaanisia kastikkeita.Wingsien ohje Yrttipurkki -blogista.


Seitanjoulukinkku
Jouluseitankinkku oli tikku, johon usea varttuneempi maistaja tarttui ensimmäisenä koska ”Tämä ei ainakaan näytä tuliselta”. Perinteinen seitanpaisti oli saanut kruunukseen korppujauhoista ja sinapista tehdyn hunnun, ja koristeltu vielä extra-tujauksella sinappia. Lämmin maku ja murea rakenne muistuttivat todella sitä eläinperäistä edeltäjäänsä, jota jouluaattoyönä ladottiin jääkaapista limpun päälle sinapin kera. Joskin kevyemmältä ja paremmalta. Kiinnostusta herätti seitan eli vehnäproteiini, joka oli monelle uusi tuttavuus. Seitanin valmistus jännittää monia vegaanejakin, vaikka prosessi on yksinkertainen. Seitan vaatii paljon makuja ja laadukasta öljyä saavuttaakseen ansaitsemansa tuloksen ja tekstuuria parantaa gram- eli kikhernejauho. Seitanpaistin ohje löytyy mm. kirjasta Yllin kyllin herkkuja isolle ja pienelle joukolle (Inna Somersalo), mutta se jaettiin muiden reseptien tapaan myös maistatuksen Facebook-sivulla.

Porlammi-Chorizo-tapakset
 
Chorizo-vegemakkaroiden ohje on suomennettu vapaasti blogista Allotment2kitchen. Se oli kinkun tapaan myös vehnäproteiinipohjainen, mutta makumaailma hehkui espanjan lämpöä, valkosipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Espanjalaiseen tapaan makkarat tarjottiin tapas-henkisesti tikuista, joissa ne saivat kumppanikseen Lihaton Lokakuu-yhteistyöhön lähteneen Porlammin Vegejuuston.


Lihatonta lokakuuta tukemassa Porlammi ja Tzay

Lihan lisäksi ihmiset usein mainitsevat juuston olevan vaikein asia, josta luopua. Tätä uskomusta lähti kanssamme yhteistyössä murtamaan ensimmäinen suomalainen vegaanijuusto Porlammilta.
Vegaaniset juustonkorvikkeet nauttivat suursuosiota, ja maailmalta on tuotu jo fetan, sinihomeen, cheddarin, parmesanin sekä pizzajuuston makuisia vegaanivalmisteita. Sosiaalinen media ja fanit ovat myös keksineet vegaanijuustoille omia nimiä, kuten vjuusto, vuusto tai Gary.

Porlammin kookospohjaisen vegejuuston tuotemakuina ovat maustamattoman lisäksi chili, jota Tampere sai maistettavakseen. Juustossa on maidottomuuden lisäksi monta ton-päätettä: se on myös gluteeniton, soijaton ja geenimuuntelematon. Porlammi sai palautetta hyvästä koostumuksesta, kotimaisuudesta, sekä miedosta chilin mausta. Moni oli myös kiinnostunut Porlammin sulavuudesta
.


Tzay-pyörykät

Uutuustuote-Tzay on GMO-vapaasta ja sertifioidusta soijasta valmistettu lisäaineeton ja gluteeniton kasviproteiinituote. Riddenheimsin Tzay on ollut ruotsalaisten suosikki jo vuodesta 2002, mutta kantautuu suomen markkinoille Atrian lanseeraamana vasta tänä syksynä. Tzay-tuotteet myydään kypsänä pakasteena, mutta lämmitys antaa tuotteelle lisää mehevyyttä. Vaihtoehtoina ovat 20 kappaleen pyörykkäpakkaukset, tai 8 kappaleen valmiit grillivartaat. Maistatusta varten tzayt paistettiin pannulla, ja niiden päälle ripoteltiin korianteria ja sweet chili-kastiketta.

Tzayt saivat Tampereella hehkutusta, niiden aasialaisvivahteinen makumaailma ihastutti maistajia. Inkivääri ja chili maistuivat juuri sopivan lämmittävästi, ja tuotteet voisi hyvin kuvitella vaikka tortillan tai nuudeliwokin osana. Vegaaniliittolaiset ottivat haasteen vastaan, ja aikovat testata Maailman Vegaanipäivän pop up-juhlakahvion tarjonnassa niin Porlammin sulavuutta kuin Tzayn käyttöä!



Kuvannut: Jesse Marhia

Iltapäivän aikana maistatettiin yli tuhat maistiaista kasviperäisistä tuotteista. Lihaton lokakuu lähenee loppuaan, mutta vegaanisen haasteen voi ottaa vastaan milloin vain. Tammikuussa vietetään perinteisesti vegaanihaastetta, jossa haastettu saa itselleen tuutorin ja päivittäisen tietopaketin yhden kuukauden ajan. Vegaanihaasteeseen tai tuutoriksi ryhtymisestä tietoa Vegaanihaasteen sivuilla.
Vegaaniliitto kiittää keskustorilaisia ylistävistä kommenteista ja palautteesta, palaamme jälleen!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Vegaaninen kokkauskurssipäivä Seinäjoella 8.10.2016


Lauantaina 8.10.2016 Vegaaniliitto Etelä-Pohjanmaa järjesti Seinäjoen Nuorisokeskuksella avoimen ja maksuttoman kokkauskurssin. Yhdeksän henkeä kokoontui tuolloin Nuorisokeskuksen kahvioon valmistamaan kolmen ruokalajin päivällisen. Mukana oli niin uusia kasvoja kuin Vegaaniliiton paikallistoiminnassa pidempäänkin olleita.

Vegaanisen kokkauskurssipäivän yhteydessä oli mahdollisuus ottaa mukaan sponsoroiden ja Vegaaniliiton tarjoamia esitteitä ja antaa lahjoituksia Tuulispään Laidunkeräykseen.

Kokkausta pohjusti miniluento


Kokkauskurssin teemana oli soija. Kurssin päätavoitteena oli antaa vinkkejä ja opastusta etenkin soijarouheen maustamiseen. Soijarouhe kun helposti jää turhan mauttomaksi, jos sitä maustetaan samoilla maustemäärillä kuin esimerkiksi lihaa.

Päivän aluksi Vegaaniliitto Etelä-Pohjanmaan yhdyshenkilö Nina Ilmaniemi jakoi tekemänsä reseptikoosteen kaikille osallistujille. Reseptivihosta löytyi päivän pääruuan eli makaronilaatikon lisäksi soijarouhereseptit myös ruskealle kastikkeelle ja lasagnelle, sekä jälkiruokaohje soijavispipohjaiselle suklaamousselle.

Ennen ruuanlaittoon siirtymistä Nina piti pienen luennon Vegaaniliitto Etelä-Pohjanmaan toiminnasta ja vegaanisesta ravitsemuksesta. PowerPoint-esityksessään Nina esitteli myös reseptit, joita kurssilla kohta lähdettäisiin toteuttamaan.

Ruuanlaitto alkakoon

Kokkaus startattiin alkupalojen valmistelulla.

Alkupaloiksi valmistettiin tomaatti-kurkku-punasipuli-basilikasalaatti. Salaatti nautittaisiin paprikalla höystettyjen Linkosuon sponsoroimien Väinämöisen palttoonappien ja gluteenittomien hapannappien kanssa. Leipänappien levitteiksi oli tarjolla Sheesen Garlic & Herb sekä Sweet Chilli tuorejuustoja. Juustot kokkauskurssille sponsoroi Ecolink Oy.

Samaan aikaan salaatin valmistuksen kanssa laitettiin alulle myös soijarouhe-makaronilaatikot. Tavallisen kauramaito- ja kaurakermapohjaisen makaronilaatikon lisäksi valmistettiin pienempi gluteeniton makaronilaatikko, joka kostutettiin soijamaidolla ja soijakermalla. Soijarouheen sponsoroi Vitaseege ja Plantin kauramaidot ja -kermat sekä muitakin ruoka-aineostoksia sponsoroi Kavli Oy.

Makaronilaatikon valmistus aloitettiin sipulin pilkkomisella. Kurssilla tuli huomattua, että sipulin pilkkomistyylejä on yhtä monia kuin on pilkkojia. Sipulikyynelten kuivuttua ja sipulisilppujen tultua kuullotetuiksi pannuilla, lisättiin sekaan soijarouheet ja mausteet.

Levyillä makaroneja keittymässä ja soijarouhetta maustumassa

Nina johti kokkausta ja ohjeisti, että soijarouheeseen on hyvä laittaa paitsi runsaasti maustetta, myös reilusti rypsiöljyä. Soijarouhe on luonnostaan rasvatonta, joten jos soijarouheella korvaa esimerkiksi reseptissä ilmoitetun lihan, öljyä voi huoletta lorauttaa enemmän kuin mitä alkuperäisessä reseptissä ohjeistetaan. Ja kuten vegaanisilta ravitsemusluennoilta on voinut jäädä mieleen, on rypsiöljy ideaalinen rasva ruuanlaitossa. Rypsiöljy sisältää ihmiselle välttämättömiä Omega 3- ja 6-rasvahappoja juuri sopivassa suhteessa.

Soijarouhepaistoksiin lisättiin vedet ja samalla levyt sammutettiin. Soijarouhe oli kypsää makaronilaatikkoon siinä vaiheessa, kun kaikki vesi oli imeytynyt. Tämä antoi kurssilaisille oivalluksia: tosiaan, soijarouhetta ei tarvitsekaan keittää erikseen, vaan veden voi imeyttää siihen paistamisen yhteydessä. Veden imeyttäminen soijarouheeseen pannulla nopeuttaa ruuanlaittoa, tekee soijarouheesta läpikotaisin maukkaampaa ja voi vähentää tiskimäärääkin.

Gluteenittoman makaronilaatikon kokkausta


Kypsät soijarouheet sekoitettiin keitettyjen ja öljyttyjen makaronien kanssa ja kaadettiin vuokiin. Päälle valutettiin kasviskermalla ja jauhoilla täyteläistetty soija/kauramaitoseos. 

Sitten makaronilaatikot saivat levätä uunissa 50 minuuttia.

Vispilät sauhuten jälkiruuan kimppuun


Kun gluteeniton ja tavallinen makaronilatikko tirisivät uunissa, vispattiin Alpron soijakermaa vaahdoksi suklaamousse-jälkiruokaa varten. Samaan aikaan kattilassa oli sulamassa levyllinen tummaa suklaata. Kun soijakermavaahto oli täyteläisen kuohkeaa, mukaan kaadettiin juokseva suklaa ja pari teelusikallista vaniljasokeria. 

Suklaasula + Alpron Vispi = Mousseunelma


Komeus vispattiin suklaiseksi vaahdoksi, joka jaettiin annoksiin. Yhdestä purkillisesta Alpron vispiä sai noin viisi annosta suklaamoussea. Kun annokset olivat valmiita, ne laitettiin jääkaappiin jähmettymään.

Sitten syömään!

Alkupaloiksi rouskutettiin Sheesellä ja paprikalla kuorrutettuja Palttoonnappeja ja basilikaista tomaattisipulisalaattia.

Kun ruokien valmistelut oli hoidettu, saatiinkin jo siirtyä alkupalojen pariin. Väinämöisen palttoonnapit ja salaatti maistuivat ruuanlaittajille. Moni pääsi maistamaan Sheesen levitteitä ensimmäistä, mutta tuskin viimeistä kertaa. Sheese teki vaikutuksen maullaan myös sellaisiin, joita eivät vegaanijuustot yleensä ole innostuneet.

Aika kului jutustellessa ja syödessä siivillä ja kohta aterimet päästiin upottamaan höyryäviin makaronilaatikkoihin. 

Makaronilaatikot valmiina kauhottaviksi!

Makaronilaatikon makua kehuttiin neutraaliksi: se kelpaisi varmasti myös lapsille ja sellaisille, jotka vierastavat voimakkaita mausteita. Mausteisemmista ruuista nauttivat voivat puolestaan terästää reseptiä runsaimmilla mausteilla. Seuraava makaronilaatikon ohje onkin niin sanottu perusresepti, jota voi tuunata oman maun ja syöjien mieltymysten mukaiseksi.

Soijarouhe-makaronilaatikko


1 iso sipuli
½ dl rypsiöljyä paistamiseen
2 dl soijarouhetta
1 rkl paprikajauhetta
2 rkl soijakastiketta (tai 1rkl soijakastiketta + 1tl grillausmaustetta)
½ tl valkopippuria
1 dl vettä soijarouheen turvottamiseen
5 dl makaronia
1 kasvisliemikuutio makaronien keitinveteen
½ dl rypsiöljyä makaronilaatikon sekaan
6 dl kaura- tai soijamaitoa
2 dl kaura- tai soijakermaa
3rkl vehnäjauhoja

1. Silppua sipuli ja kuullota sitä paistinpannulla rypsiöljyssä pari-kolme minuuttia. Lisää sekaan soijarouhe, paprikajauhe ja valkopippuri (sekä grillausmauste) ja paista seosta käännellen hetken aikaa. Lisää soijakastike ja sekoita. Lisää lopuksi vesi ja sammuta levy. Soijarouhe on valmista, kun kaikki vesi on imeytynyt.
2. Keitä makaronit ohjeen mukaan ja kaada vesi pois. Sekoita soijarouhe-sipuliseos sekä ½ dl rypsiöljyä makaronien joukkoon.
3. Sekoita kulhossa maito ja kerma ja sekoita vispilällä jauhot nesteeseen.
4. Laita makaroni-soijarouheseos uunivuokaan ja kaada maitoseos päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 50 minuuttia. Anna vetäytyä n. 5 minuuttia ennen syömistä.

Maukasta vegaanista arkiruokaa

Viimeinen ruokalaji kruunasi makeudellaan kokkauspäivän


Jälkiruuaksi nautittiin jääkaapissa sopivaksi viilentynyttä suklaamoussea. Suklaamoussen kyljessä juotiin kuumaa kahvia tai teetä. Moussen päälle sai ripotella Marianne Crush-karkkirouhetta. Rouskuva minttusuklaa sopi suklaamousseen erinomaisesti, antaen sille suutuntumaa ja raikkautta.

Mousset annosteltuina, enää Mariannerouheet puuttuvat!


Moussen syöminen innoitti osallistujat keskustelemaan siitä, miten helppoa suklaamoussen valmistaminen on ja miten nopeasti siitä saa tehtyä esimerkiksi kakkuja. Mousseen sopisivat hyvin myös marjat ja muut lisäkkeet.

 Kokkauspäivän jälkimainingit


Kokkauskurssin jälkeen yksi osallistuja oli kokeillut tehdä soijarouheesta Ninan antamalla reseptillä lasagnen ja se oli onnistunut loistavasti. Kävikin niin, että kokkauspäivä ei tarjonnut pelkkää ruuanvalmistusoppia, vaan se toimi myös paikkana jossa saatiin keskustella vegaaniruuista ja niiden valmistamisesta.
Kokkauskurssipäivän yksi anti olikin se, että osallistujat saivat inspiraatiota kokata soijarouheesta tai Alpron vispistä uudenlaisia, mutta helppoja herkkuruokia.


Kiitokset vielä kokkauspäivän mahdollistaneille sponsoreillemme: Kavli Oy:lle, Vitaseegelle, Linkosuolle ja Ecolink Oy:lle!

Kraftivismi: pehmeämpää aktivismia Tamperelaisittain


Lokakuun koleudessa vietettiin lämmittävää Kraftivismi-teemailtaa, joka keräsi Tampereen toimistolle kymmenkunta käsitöistä innostunutta. Ilta oli useimpien Vegaaniliiton tapahtumien tavoin kaikille avoin ja maksuton, ja olikin ilostuttavaa nähdä paikalla paljon aiheesta kiinnostuneita. Osa oli jo aiemmin Vegaaniliiton toiminnassa aktiivisesti olleita, mutta mukana oli myös uusia tutustujia.
Paikalla oli kraftivismiharrastaja Minna Jaakola kertomassa toiminnasta ja sen muodoista. Jaakola oli myös tuonut esiteltäväksi erilaisia opaskirjoja ja omia töitään.

Vetäjä Minna Jaakolan kantaaottava ristipistotyö

 Mikä kraftivismi?

Kraftivismi on kantaaottavaa tai vaikuttavaa taidetta, jonka väylänä ovat useimmiten käsityöt. Sanassa yhdistyvät termit "Crafts" ja "Activism", käsitteen on kehittänyt Patsy Greer 2000-luvun alussa. Laajempaa suosiota kraftivismi alkoi saada Sarah Corbettin 2008 perustetaman Craftivist Collectiven myötä.

Kraftivismin perimmäisenä tarkoituksena on olla aktivismin "pehmeä muoto". Se ei halua syyllistää katsojaansa, ei vaikuttaa aggressiivisin keinoin, ei tuputtaa ideologiaansa. Muotoina ovat kaikki käsityön tai askartelun muodot. Sitä voi esiintyä katutaiteena missä vain, tai esimerkiksi kantaaottavina tuotteina kuten hihamerkkeinä. liinavaatteina, avaimenperinä.. Oikeastaan millaisena vain. Käsitöitä voi myös tehdä avoimen ympäristötaiteen lisäksi hyväntekeväisyysmyyntiin tai esimerkiksi suoraan apua tarvitseville. Tästä esimerkkinä solidaarisuussilmukat-verkosto, joka
lahjoittaa lämpimiä neuleita Libanonin pakolaisleireissä asuville lapsille ja tukee Baalbekin neulepiiriä.

Illan kraftivismimentorina toiminut Minna Jaakola kuvaa harrastusta seuraavin sanoin:
"Käsityöaktivismissa yhdistyy käsityö ja aktivismi (craft + aktivism = craftivism). Teoksia voi tehdä vaikka mistä materiaalista ja monenlaisilla tekniikoilla, mutta yleisimpiä ovat tekstiiligraffitit, erityisesti neulegraffitit. Neulegraffiti on monipuolinen ja positiivinen tapa viestiä: teos voi olla kantaaottava, informatiivinen, herättää ajatuksia, naurattaa tai kaunistaa ympäristöä (ja parhaimmillaan kaikkia näitä samaan aikaan!). Lisäksi käsityön tekeminen ottaa aikansa ja tehdessä ehtii pohtia teoksensa viestiä monelta kantilta. Itse koen että käsityön tekeminen itsessään auttaa ajatuksia eteenpäin ja tuo tekemisen iloa ja hyvää oloa. Käsityöaktivistin kaupunkiympäristöön asettama teos voi pysäyttää löytäjänsä miettimään teoksen viestiä eri lailla kuin perinteisemmät aktivismin keinot. "

Väriloistoa.
 Paikan päälle oli varattu hieman tarvikkeita neulomiseen (lankaa, neulepuikkoja), virkkaamiseen (virkkuukoukkuja), ristipistoiluun (muliinilankoja, aida-kangasta, neuloja) ja vapaaseen kirjomiseen (värillisiä ja kuviollisia kankaita). Kraftivismi-iltoihin saa myös tuoda omia töitään ja tarvikkeita. Illan aikana kokeiltiin eri tekniikoin käsitöitä, esimerkiksi ristipistokirjontaa ei ollut moni ennen kokeillut. Tämän rauhallinen tahti yllätti kokeilijat, ja sai pohtimaan kuinka työlästä haastavimpien töiden teko onkaan ollut. Toisaalta käsityöt uppouttavat tekijänsä maailmaansa, jolloin aika kuluu usein siivillä.

Taustalla pop up- Kraftivisminäyttely!

Gluteenittomat kaurakeksit voi päällystää hillolla, ja ne sopivat erinomaisesti kuuman teen ja neuletyön kera nautittaviksi!

Tamperen kraftivismi-illassa keskusteltiin myös yleisesti paikallistoiminnasta, ohessa kuhistiin hieman seuraavan päivän tori-maistiaisjaon järjestelyistä. Lisäksi keskusteltiin mm. käsitöiden rentouttavasta vaikutuksesta, toiminnan näkymisestä paikallisessa katukuvassa, lupa-asioista (millaisia töitä saa kiinnittää ympäristöön, miten ja mihin) sekä miten vegaaniaktiivit voisivat vaikuttaa elämäntapansa levittämiseen positiivisesti taiteen keinoin. Alustavana ideointina suunniteltiin toteuttaa Vegaaniliiton joulumyyntituotteeksi itsetehtyjä Rescue-possuja, joiden tuotto kohdistettaisiin hyväntekeväisyyteen. Projektin tueksi perustettiin oma kraftivismiryhmä jonka toimintaan Tampereella ovat kaikki tervetulleita!
Käsityö-aktivismi voi ottaa kantaa.. tai vain ilostuttaa ja kaunistuttaa ympäristöä! Mallia näyttää Jaakolan pirteä virkkuu-pupu.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Sipsari-illan herkkukattaus Tampereella 9.10.2016


Facebookista televisioon ja suomalaisiin ruokapöytiin

Facebookin Sipsikaljavegaanit- ryhmä on ollut yksi suomalaisen vegaanivaikuttamisen merkkipaaluja. Ryhmä nauttii suursuosiota, ja sillä on jo lähes 30 000 jäsentä. Mukaan ovat tervetulleita niin sekasyöjät, kasvissyöjät kuin vegaanitkin. Ryhmä toimii aktiivisesti, sen tarkoituksena on kuvata tapoja valmistaa mahdollisimman täyteläistä vegaaniruokaa. Täyteläinen tarkoittaa tässä yhteydessä mahdollisimman rasvapitoista, herkullista, ja mahdollisuuksien mukaan myös helppotekoista. Suolaiset sipsari-annokset eivät kaihda suolaisuutta, makeat saavat makeannälän sammumaan loppuviikoksi (tai seuraavaan Arnolds-matkaan asti).
Gaëlle Thomas katselemassa kiinnostuneena yhdyshenkilö Idan ja sipsarivastaava Marikan pöytätyöskentelyä.
Kaikki blogin kuvat: Jesse Marhia

Syynä ilmiön suosioon on arvuuteltu olevan perinteisten vegaaniruoka-myyttien murtamisessa: vegaaninen ruoka on muutakin kuin ituja, maustamatonta tofua ja vähärasvaisuutta. Ihastusta mediassa ja myös Tampereen sipsareissa on herättänyt sipsareiden ruoka- ja kehopositiivisuus. Ryhmässä kaikenlainen "terveellisyyteen" viittaaminen, syyllistäminen ja turha eettinen keskustelu on kiellettyä. Vegaaninkin täytyy nauttia ruoasta ilman syömisensä jatkuvaa analysointia. Vuonna 2016 MoonTv kiinnostui ilmiöstä, ja
kiersi suomalaisten Sipsareiden kodeissa testaamassa hyväksi todettuja vegaanireseptejä.
Tampereen paikalliset aktiivit ovat myös huomioineet ilmiön, ja päättivät järjestää Sipsari-nyyttärit harrastajien kesken. Suunnitelmissa oli viettää rento sunnuntai nauttien kanssasipsareiden herkkusuosituksista ja Moon Tv:n Sipsarit-realitysarjan arkistoista.


Sipsariravintokolmion perusta: Vihis


Aikansa hitiksi on muodostunut vegaaninen einestuote, kasvispiirakka eli vihis, jota valmistaa Hoviruoka. Hoviruoka on ollut mukana Sipsarit-sarjan tuottamisessa, ja lähti ystävällisesti mukaan myös Tampereen sipsaritempaukseen. Kävijöitä vinkattiin etukäteen tuomaan lahjoitettuihin vihiksiin lempitäytteitään, jolloin niitä pystyi tuunaamaan itse. Illan mittaan tuunauspöytä täyttyi punajuuri- ja X-tramajoneeseista, jalopenoista, vegaanisista juustoista, iduista, leikkeleistä ja kastikkeista.

Taustalla tuotantoteknikko ja vapaaehtoistoiminnan avustaja Daniel Preiss.
Tuunauksen lyhyt oppimäärä.
Sipsariherkkuja meiltä ja maailmalta


Nyyttäritarjoiluina kerätty herkkupöytä osoitti, että sipsariruokavaliota voi toteuttaa monilla tavoilla.Pöydästä löytyi tietenkin runsas valikoima erilaisia nachoja ja sipsejä, joiden makusuosikit saivat aikaan paljon mielipiteiden vaihtoa. Lisäsi suolaisena naposteltavana olivat kikhernenuggetit ja minipizzat. Koska suomalaisten juhlapöytien kruunu on aina yksi voileipäkakku, sipsareilla kakkuja täytyi olla kaksi.

Värikkäässä nyhtöseitan-kakussa maistuivat Blue Sheese-hummus, punajuurimajoneesi, aurinkokuivattu tomaatti,Violifen tuore- ja pizzajuusto sekä viherpippurikinkku. Vihreät koristeita, jotka voi jättää halutessaan pois.

Sipsari-ideologiaa kunnioittaen vihreät vihannekset olivat pöydässä sallittuja vain koristeena, vihistäytteenä, uppopaistettuna tai kuorrutettuna jollakin ei-vihreällä. Tampereen Ruohonjuuri on ystävällisesti lahjoitti edellisen viikon ravitsemusluennolle raakasuklaita ja pähkinöitä, joista pähkinöitä riitti vielä kiitollisille Sipsareillekin. Pähkinät siis ovat ansainneet paikkansa niin terveellisen ravitsemuksen luennolla, kuin näissä epäterveellisen ruoan minifestivaaleillakin.

#sipsari #browniet

Jälkiruokakattaus sisälsi raparperipiirakkaa, Kamomillan konditoria-blogistakin tutun Satu Saunion uunituoreita suklaabrownieita, otteita vegaanisista irtokarkeista, ja Pesu:n tapahtumasta lahjoitetuista Whoopieista. Ballerinakeksit ovat markettihyllyjen takuuvegaanivalintoja. Myös hedelmät ovat sallittuja pienissä määrin, kunhan ne muisti dipata paksuun valmissuklaadippiin.


Leipurikonkari Mami Mizukawan kikhernenuggetit, taustalla herkullinen raparperipiirakka

Reseptiesittelyssä: Erämökkipurilaiset

Alkuperäinen ohje: Planeetan parhaat vegepurilaiset (Moreeni, 2011)
Minna Honkamäki toi tarjoilupöytään tempehistä valmistetut eräpurilaiset ja mainosti näitä syötäväksi joko Blue Sheese-dipin tai mansikkahillon kanssa. Tässä tiivistyy hienosti sipsari-ideologia: ruoanlaitto ei tunne rajoja eikä häpeää. Mitä vain voi yhdistellä mihin vain! Alkuperäisessä ohjeessa suositellaan kokeiltavaksi purilaisia perinteisen burgerin lisäksi bagelissa, ja kastikevaihtoehdoksi vaahterasiirapin. Ne valmistuivat näin:
225g maustamatonta tempehiä
2 1/3 dl vehnäjauhoa

3/4 dl vaahterasiirappia

4 rkl margariinia

2 rkl maapähkinävoita

1 rkl kasvisliemijauhetta tai 1/2 murennettu liemikuutio

1 tl nestesavua

paprikajauhetta, suolaa, pippuria

Murenna Tempeh kulhoon hienoksi muruksi. Lisää jauhot, siirappi, margariini, maapähkinävoi, kasvisliemijauhe, nestesavu ja mausteet. Sekoita kunnes taikina on kiinteää ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.

Paista uunissa 180 asteessa foliolla peitettynä 30 minuuttia. Voit myös kypsentää burgerit pannulla paistaen korkeassa lämmössä 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta.

Tampere kiittää kaikkia sipsareita, toivoo järjestäjiä vastaaviin nyyttäreihin jatkossakin ja asettaa sipsarinyyttärihaasteen muille Vegaaniliiton paikallisryhmille ympäri Suomen!