Kraftivismi: pehmeämpää aktivismia Tamperelaisittain

Lokakuun koleudessa vietettiin lämmittävää Kraftivismi-teemailtaa, joka keräsi Tampereen toimistolle kymmenkunta käsitöistä innostunutta. Ilta oli useimpien Vegaaniliiton tapahtumien tavoin kaikille avoin ja maksuton, ja olikin ilostuttavaa nähdä paikalla paljon aiheesta kiinnostuneita. Osa oli jo aiemmin Vegaaniliiton toiminnassa aktiivisesti olleita, mutta mukana oli myös uusia tutustujia.
Paikalla oli kraftivismiharrastaja Minna Jaakola kertomassa toiminnasta ja sen muodoista. Jaakola oli myös tuonut esiteltäväksi erilaisia opaskirjoja ja omia töitään.

Vetäjä Minna Jaakolan kantaaottava ristipistotyö

 Mikä kraftivismi?

Kraftivismi on kantaaottavaa tai vaikuttavaa taidetta, jonka väylänä ovat useimmiten käsityöt. Sanassa yhdistyvät termit "Crafts" ja "Activism", käsitteen on kehittänyt Patsy Greer 2000-luvun alussa. Laajempaa suosiota kraftivismi alkoi saada Sarah Corbettin 2008 perustetaman Craftivist Collectiven myötä.

Kraftivismin perimmäisenä tarkoituksena on olla aktivismin "pehmeä muoto". Se ei halua syyllistää katsojaansa, ei vaikuttaa aggressiivisin keinoin, ei tuputtaa ideologiaansa. Muotoina ovat kaikki käsityön tai askartelun muodot. Sitä voi esiintyä katutaiteena missä vain, tai esimerkiksi kantaaottavina tuotteina kuten hihamerkkeinä. liinavaatteina, avaimenperinä.. Oikeastaan millaisena vain. Käsitöitä voi myös tehdä avoimen ympäristötaiteen lisäksi hyväntekeväisyysmyyntiin tai esimerkiksi suoraan apua tarvitseville. Tästä esimerkkinä solidaarisuussilmukat-verkosto, joka lahjoittaa lämpimiä neuleita Libanonin pakolaisleireissä asuville lapsille ja tukee Baalbekin neulepiiriä.

Illan kraftivismimentorina toiminut Minna Jaakola kuvaa harrastusta seuraavin sanoin:

"Käsityöaktivismissa yhdistyy käsityö ja aktivismi (craft + aktivism = craftivism). Teoksia voi tehdä vaikka mistä materiaalista ja monenlaisilla tekniikoilla, mutta yleisimpiä ovat tekstiiligraffitit, erityisesti neulegraffitit. Neulegraffiti on monipuolinen ja positiivinen tapa viestiä: teos voi olla kantaaottava, informatiivinen, herättää ajatuksia, naurattaa tai kaunistaa ympäristöä (ja parhaimmillaan kaikkia näitä samaan aikaan!). Lisäksi käsityön tekeminen ottaa aikansa ja tehdessä ehtii pohtia teoksensa viestiä monelta kantilta. Itse koen että käsityön tekeminen itsessään auttaa ajatuksia eteenpäin ja tuo tekemisen iloa ja hyvää oloa. Käsityöaktivistin kaupunkiympäristöön asettama teos voi pysäyttää löytäjänsä miettimään teoksen viestiä eri lailla kuin perinteisemmät aktivismin keinot. "

Väriloistoa.

 Paikan päälle oli varattu hieman tarvikkeita neulomiseen (lankaa, neulepuikkoja), virkkaamiseen (virkkuukoukkuja), ristipistoiluun (muliinilankoja, aida-kangasta, neuloja) ja vapaaseen kirjomiseen (värillisiä ja kuviollisia kankaita). Kraftivismi-iltoihin saa myös tuoda omia töitään ja tarvikkeita. Illan aikana kokeiltiin eri tekniikoin käsitöitä, esimerkiksi ristipistokirjontaa ei ollut moni ennen kokeillut. Tämän rauhallinen tahti yllätti kokeilijat, ja sai pohtimaan kuinka työlästä haastavimpien töiden teko onkaan ollut. Toisaalta käsityöt uppouttavat tekijänsä maailmaansa, jolloin aika kuluu usein siivillä.

Taustalla pop up- Kraftivisminäyttely!

Gluteenittomat kaurakeksit voi päällystää hillolla, ja ne sopivat erinomaisesti kuuman teen ja neuletyön kera nautittaviksi!

Tamperen kraftivismi-illassa keskusteltiin myös yleisesti paikallistoiminnasta, ohessa kuhistiin hieman seuraavan päivän tori-maistiaisjaon järjestelyistä. Lisäksi keskusteltiin mm. käsitöiden rentouttavasta vaikutuksesta, toiminnan näkymisestä paikallisessa katukuvassa, lupa-asioista (millaisia töitä saa kiinnittää ympäristöön, miten ja mihin) sekä miten vegaaniaktiivit voisivat vaikuttaa elämäntapansa levittämiseen positiivisesti taiteen keinoin. Alustavana ideointina suunniteltiin toteuttaa Vegaaniliiton joulumyyntituotteeksi itsetehtyjä Rescue-possuja, joiden tuotto kohdistettaisiin hyväntekeväisyyteen. Projektin tueksi perustettiin oma kraftivismiryhmä jonka toimintaan Tampereella ovat kaikki tervetulleita!

Käsityö-aktivismi voi ottaa kantaa.. tai vain ilostuttaa ja kaunistuttaa ympäristöä! Mallia näyttää Jaakolan pirteä virkkuu-pupu.

Sipsari-illan herkkukattaus Tampereella 9.10.2016

Facebookista televisioon ja suomalaisiin ruokapöytiin

Facebookin Sipsikaljavegaanit- ryhmä on ollut yksi suomalaisen vegaanivaikuttamisen merkkipaaluja. Ryhmä nauttii suursuosiota, ja sillä on jo lähes 30 000 jäsentä. Mukaan ovat tervetulleita niin sekasyöjät, kasvissyöjät kuin vegaanitkin. Ryhmä toimii aktiivisesti, sen tarkoituksena on kuvata tapoja valmistaa mahdollisimman täyteläistä vegaaniruokaa. Täyteläinen tarkoittaa tässä yhteydessä mahdollisimman rasvapitoista, herkullista, ja mahdollisuuksien mukaan myös helppotekoista. Suolaiset sipsari-annokset eivät kaihda suolaisuutta, makeat saavat makeannälän sammumaan loppuviikoksi (tai seuraavaan Arnolds-matkaan asti).

Gaëlle Thomas katselemassa kiinnostuneena yhdyshenkilö Idan ja sipsarivastaava Marikan pöytätyöskentelyä.
Kaikki blogin kuvat: Jesse Marhia

Syynä ilmiön suosioon on arvuuteltu olevan perinteisten vegaaniruoka-myyttien murtamisessa: vegaaninen ruoka on muutakin kuin ituja, maustamatonta tofua ja vähärasvaisuutta. Ihastusta mediassa ja myös Tampereen sipsareissa on herättänyt sipsareiden ruoka- ja kehopositiivisuus. Ryhmässä kaikenlainen "terveellisyyteen" viittaaminen, syyllistäminen ja turha eettinen keskustelu on kiellettyä. Vegaaninkin täytyy nauttia ruoasta ilman syömisensä jatkuvaa analysointia. Vuonna 2016 MoonTv kiinnostui ilmiöstä, ja kiersi suomalaisten Sipsareiden kodeissa testaamassa hyväksi todettuja vegaanireseptejä.
Tampereen paikalliset aktiivit ovat myös huomioineet ilmiön, ja päättivät järjestää Sipsari-nyyttärit harrastajien kesken. Suunnitelmissa oli viettää rento sunnuntai nauttien kanssasipsareiden herkkusuosituksista ja Moon Tv:n Sipsarit-realitysarjan arkistoista.


Sipsariravintokolmion perusta: Vihis

Aikansa hitiksi on muodostunut vegaaninen einestuote, kasvispiirakka eli vihis, jota valmistaa Hoviruoka. Hoviruoka on ollut mukana Sipsarit-sarjan tuottamisessa, ja lähti ystävällisesti mukaan myös Tampereen sipsaritempaukseen. Kävijöitä vinkattiin etukäteen tuomaan lahjoitettuihin vihiksiin lempitäytteitään, jolloin niitä pystyi tuunaamaan itse. Illan mittaan tuunauspöytä täyttyi punajuuri- ja X-tramajoneeseista, jalopenoista, vegaanisista juustoista, iduista, leikkeleistä ja kastikkeista.

Taustalla tuotantoteknikko ja vapaaehtoistoiminnan avustaja Daniel Preiss.

Tuunauksen lyhyt oppimäärä.
Sipsariherkkuja meiltä ja maailmalta

Nyyttäritarjoiluina kerätty herkkupöytä osoitti, että sipsariruokavaliota voi toteuttaa monilla tavoilla.Pöydästä löytyi tietenkin runsas valikoima erilaisia nachoja ja sipsejä, joiden makusuosikit saivat aikaan paljon mielipiteiden vaihtoa. Lisäsi suolaisena naposteltavana olivat kikhernenuggetit ja minipizzat. Koska suomalaisten juhlapöytien kruunu on aina yksi voileipäkakku, sipsareilla kakkuja täytyi olla kaksi.

Värikkäässä nyhtöseitan-kakussa maistuivat Blue Sheese-hummus, punajuurimajoneesi, aurinkokuivattu tomaatti,Violifen tuore- ja pizzajuusto sekä viherpippurikinkku. Vihreät koristeita, jotka voi jättää halutessaan pois.

Sipsari-ideologiaa kunnioittaen vihreät vihannekset olivat pöydässä sallittuja vain koristeena, vihistäytteenä, uppopaistettuna tai kuorrutettuna jollakin ei-vihreällä. Tampereen Ruohonjuuri on ystävällisesti lahjoitti edellisen viikon ravitsemusluennolle raakasuklaita ja pähkinöitä, joista pähkinöitä riitti vielä kiitollisille Sipsareillekin. Pähkinät siis ovat ansainneet paikkansa niin terveellisen ravitsemuksen luennolla, kuin näissä epäterveellisen ruoan minifestivaaleillakin.

#sipsari #browniet

Jälkiruokakattaus sisälsi raparperipiirakkaa, Kamomillan konditoria-blogistakin tutun Satu Saunion uunituoreita suklaabrownieita, otteita vegaanisista irtokarkeista, ja Pesu:n tapahtumasta lahjoitetuista Whoopieista. Ballerinakeksit ovat markettihyllyjen takuuvegaanivalintoja. Myös hedelmät ovat sallittuja pienissä määrin, kunhan ne muisti dipata paksuun valmissuklaadippiin.

Leipurikonkari Mami Mizukawan kikhernenuggetit, taustalla herkullinen raparperipiirakka

Reseptiesittelyssä: Erämökkipurilaiset

Alkuperäinen ohje: Planeetan parhaat vegepurilaiset (Moreeni, 2011)

Minna Honkamäki toi tarjoilupöytään tempehistä valmistetut eräpurilaiset ja mainosti näitä syötäväksi joko Blue Sheese-dipin tai mansikkahillon kanssa. Tässä tiivistyy hienosti sipsari-ideologia: ruoanlaitto ei tunne rajoja eikä häpeää. Mitä vain voi yhdistellä mihin vain! Alkuperäisessä ohjeessa suositellaan kokeiltavaksi purilaisia perinteisen burgerin lisäksi bagelissa, ja kastikevaihtoehdoksi vaahterasiirapin. Ne valmistuivat näin:

225g maustamatonta tempehiä
2 1/3 dl vehnäjauhoa
3/4 dl vaahterasiirappia
4 rkl margariinia
2 rkl maapähkinävoita
1 rkl kasvisliemijauhetta tai 1/2 murennettu liemikuutio
1 tl nestesavua
paprikajauhetta, suolaa, pippuria

Murenna Tempeh kulhoon hienoksi muruksi. Lisää jauhot, siirappi, margariini, maapähkinävoi, kasvisliemijauhe, nestesavu ja mausteet. Sekoita kunnes taikina on kiinteää ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.

Paista uunissa 180 asteessa foliolla peitettynä 30 minuuttia. Voit myös kypsentää burgerit pannulla paistaen korkeassa lämmössä 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta.

Tampere kiittää kaikkia sipsareita, toivoo järjestäjiä vastaaviin nyyttäreihin jatkossakin ja asettaa sipsarinyyttärihaasteen muille Vegaaniliiton paikallisryhmille ympäri Suomen!